ICU
Moikka!
Edellisestä blogi tekstistä onkin jo vierähtänyt kuukausi. Lastenosaston jälkeen minulla alkoi ICU eli teho-osaston harjoittelu, jossa olen ollut nyt kolme viikkoa. Huippua ajatella, että jo 3 viikon päästä tähän aikaan olen lentokoneessa palaamassa takaisin Suomeen.
Päivitetään ekaksi vähän harjoittelusta. Elikkäs, teho-osasto jossa olen on 8 paikkainen. Tämän kolmen viikon aikana potilaita on ollut maksimissaan 3-4 eli ei ole ollut hirveän kiireistä. ICU potilaat ovat pääasiassa sedatoituja eli nukutettuja ja hengityskoneessa. Osa potilaista on ollut nukutettuna pitempään, osa jo herätelty ensimmäisenä teho-osaston päivänä.
Teho-osastolla dokumentoiti on paperilla, jossa täytetään 24h taulukkoa, johon kirjataan hengityskoneen "mode" (CPAP, BIPAP, SIMV tms) sekä vitaalit ja nestetasapaino. Olen päässyt täyttämään tätä taulukkoa ja jo toisena viikkona se sujui itsenäisesti. Olen päässyt hoitamaan niin neurologisia potilaita, kuin vatsaleikattuja ja verenmyrkytys potilaita. Eilen kotiutin itsenäisesti yliannostuksen ottaneen potilaan.
Tällä viikolla pääsin katsoaman leikkausta, jossa potilaan vatsa oli jätetty auki suolen turvotuksen takia ja leikkauksessa se suljettiin ja tehtiin potilaalle avanne. Kirurgi poisti potilaalta suolta noin 30cm koska suoli oli kuoliossa.
Sitten vähän kuulumisia vapaa-ajalta. Muutama viikonloppu on mennyt vaan chillaillessa kotona, koska kavereilla on ollut kiireitä. Viime viikonloppuna lähdin kuitenkin itsekseni käymään viereissä kaupungissa, St Andrewsissa, jonne bussiyhteydet ovat hyvät.
Alku viikosta mun vanhemmat tulivat käymään täällä ja esittelin heille mm. Discoveryn ja Dundee the Lawn. Toisena päivänä käytiin heidänkin kanssa St Andrewsissa. Oli ihanaa kun he tulivat, koti-ikävä helpotti heti, ja nyt onnellisena voin odottaa kaksi viikkoa että työt on ohi.
Ainiin, minä ja mun paikallinen ystävä Nicole varattiin matka Pohjois-Irlantiin muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen yövytään Ediburgissa hostellissa muutama päivä ennen kun palaan Suomeen. On siis jotain mitä odottaa! Kauhea ikävä jo kaikkia, onneksi ei ole pitkä aika enää kun tulen takaisin. Tässä kaikki tältä erää, luulen että kirjoitan vielä yhden tekstin ennen kuin palaan Suomeen. Kiitos kuitenkin kaikille. jotka ootte jaksanu näitä lukea!
Edellisestä blogi tekstistä onkin jo vierähtänyt kuukausi. Lastenosaston jälkeen minulla alkoi ICU eli teho-osaston harjoittelu, jossa olen ollut nyt kolme viikkoa. Huippua ajatella, että jo 3 viikon päästä tähän aikaan olen lentokoneessa palaamassa takaisin Suomeen.
Päivitetään ekaksi vähän harjoittelusta. Elikkäs, teho-osasto jossa olen on 8 paikkainen. Tämän kolmen viikon aikana potilaita on ollut maksimissaan 3-4 eli ei ole ollut hirveän kiireistä. ICU potilaat ovat pääasiassa sedatoituja eli nukutettuja ja hengityskoneessa. Osa potilaista on ollut nukutettuna pitempään, osa jo herätelty ensimmäisenä teho-osaston päivänä.
Teho-osastolla dokumentoiti on paperilla, jossa täytetään 24h taulukkoa, johon kirjataan hengityskoneen "mode" (CPAP, BIPAP, SIMV tms) sekä vitaalit ja nestetasapaino. Olen päässyt täyttämään tätä taulukkoa ja jo toisena viikkona se sujui itsenäisesti. Olen päässyt hoitamaan niin neurologisia potilaita, kuin vatsaleikattuja ja verenmyrkytys potilaita. Eilen kotiutin itsenäisesti yliannostuksen ottaneen potilaan.
Tällä viikolla pääsin katsoaman leikkausta, jossa potilaan vatsa oli jätetty auki suolen turvotuksen takia ja leikkauksessa se suljettiin ja tehtiin potilaalle avanne. Kirurgi poisti potilaalta suolta noin 30cm koska suoli oli kuoliossa.
Alku viikosta mun vanhemmat tulivat käymään täällä ja esittelin heille mm. Discoveryn ja Dundee the Lawn. Toisena päivänä käytiin heidänkin kanssa St Andrewsissa. Oli ihanaa kun he tulivat, koti-ikävä helpotti heti, ja nyt onnellisena voin odottaa kaksi viikkoa että työt on ohi.
Ainiin, minä ja mun paikallinen ystävä Nicole varattiin matka Pohjois-Irlantiin muutamaksi päiväksi, jonka jälkeen yövytään Ediburgissa hostellissa muutama päivä ennen kun palaan Suomeen. On siis jotain mitä odottaa! Kauhea ikävä jo kaikkia, onneksi ei ole pitkä aika enää kun tulen takaisin. Tässä kaikki tältä erää, luulen että kirjoitan vielä yhden tekstin ennen kuin palaan Suomeen. Kiitos kuitenkin kaikille. jotka ootte jaksanu näitä lukea!
Kommentit
Lähetä kommentti